Piikivi on tavallisesti harmahtavaa tai punertavaa, lohkopinnaltaan sileää ja tasaista, mutta reunoista terävää. Ohuet kappaleet ovat myös hieman läpikuultavia. Piitä ei esiinny Suomen luonnossa, joten se on aina tuontitavaraa. Jo kivikaudella pii oli tärkeä kauppatavara, sillä siitä on voitu valmistaa helposti mm. nuolenkärkiä. Myöhemmin piitä on käytetty tuluksissa ja piilukkoaseissa, sillä karkaistu teräs synnyttää piikiveen lyötäessä kipinöitä. Piilukkoaseita käytettiin 1600-1800-luvulla sekä sotilas- että metsästysaseissa. Teollisesti valmistettuja tulitikkuja on ollut saatavilla 1800-luvun puolivälistä saakka, jolloin tulusrauta ja -pii ovat puolestaan jääneet käytöstä tulentekovälineinä. Monet Tursiannotkon piilöydöistä ovat nimenomaan tuluspiitä.
Piikiveä Tursiannotkosta.
Fajanssi muistuttaa ulkonäöltään posliinia, mutta on rakenteeltaan hieman huokoisempaa. Fajanssi on valmistettu valkosavesta ja sen pinnassa on valkoinen tinalasite. Fajanssiastioita on käytetty lähinnä 1600-luvulta lähtien. Kolmantena kaivauspäivänä löytynyt aivan pieni fajanssin sirpale on peräisin mahdollisesti lautasesta. Suuremmassa palassa saattaisi olla jälkiä koristelusta ja mahdollisesti valmistajan merkinnöistä, jolloin fajanssin alkuperää voisi tutkia. Sirpale on kenties peräisin jonkun Pirkkalankylän talon juhla-astiastosta.
Pieni pala fajanssia, mahdollisesti lautasesta.
