Kaivauspäivän luulöytöihin kuuluu naudan sorkkaluu. Se on naudan raajan ulommainen osa ja niitä on kussakin jalassa kaksi. Sorkkaluun ympärillä on kudoksia ja sarveisaineesta muodostunut sorkka. Sorkan tehtävänä on tukea ja kantaa eläimen painoa. Sarveisosa kasvaa koko ajan, mutta eri vauhtia riippuen vuodenajasta. Epätasaisessa ja kovassa ympäristössä sorkka kuluu luonnostaan, mutta pehmeillä niityllä karjaa pidettäessä sorkkia on lyhennettävä käsin. (Budras & Habel 2003: 26; Törö 2010: 12-13, 18).
Tursiannotkon nautoja on hyödynnetty eri tavoin: lihakarjana, lypsylehminä ja vetohärkinä. Myös naudan lanta on ollut tärkeä, sillä sitä on tarvittu peltojen lannoitteeksi. Keskiajan naudoista tiedetään arkeologisen luuaineiston perusteella, että eläimet olivat sarvekkaita ja kooltaan nykyisiä nautoja selvästi pienempiä. (Bläuer 2017: 95-96; Ukkonen & Mannermaa 2017: 167)
Sorkkaluu.
Kaivauspäivän ainoa metalliesinelöytö on rautaketjun lenkin katkelma. Rautaketjuja on käytetty jo rautakaudella muun muassa patojen ripustamiseen tulisijan ylle. Löydetyn lenkin toinen puoli on katkennut, mutta toisessa päässä saattaa ruostepaakun alla olla vielä jäljellä ketjun seuraavaa lenkkiä. Se, mitä korroosion alla on, voi selvitä tarkemmin vasta konservoinnissa.
Rautalenkin katkelma.
Teksti ja kuvat: Ulla Moilanen/Pirkanmaan maakuntamuseo
Lähteet:
Blauer, Auli 2017: Myöhäisrautakauden ja keskiajan koti- ja riistaeläimet sekä maatiaisrodut. Teoksessa: Tursiannotko. Tutkimuksia hämäläiskylästä viikinkiajalta keskiajalle, Lesell, K., Meriluoto, M. & Raninen, S. (toim.) s. 93-104.
Butras, Klaus-Dieter & Habel, Robert, E. 2003: Bovine Anatomy. An Illustrated Text. First Edition. Schlütersche, Hannover.
Törö, Jonna 2010: Sorkasta asiaa. Pihattolehmien sorkkasairauksista, sorkkasairauksien ennaltaehkäisy ja hoito. Opinnäytetyö, agrologia, Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Ukkonen, Pirkko & Mannermaa, Kristiina 2017: Jääkauden jälkeläiset. Suomen lintujen ja nisäkkäiden varhainen historia. Museoviraston julkaisuja 8, Museovirasto.
