Pirkkalan Tursiannotkon yleisökaivaukselta 2017 löytynyt kuudes lasimassahelmi on litteähkö, tasaisen keltainen ja pienikokoinen. Helmi ajoittuu rautakauden loppupuolelle. Lasimassahelmiä on valmistettu eri tavoin, esimerkiksi kiertämällä venytettyä lasimassaa metallitangon ympärille tai leikkaamalla helmiä jäähtymättömästä lasivartaasta (Callmer 2003: 350). Tämä helmi on mahdollisesti valmistettu jälkimmäisellä menetelmällä. Yleisökaivauksen aikaisemmat helmilöydöt näet tästä linkistä.
Päivän löytöihin kuuluu myös pienikokoinen jyrsijän hammas. Kaivauksen jälkeen tehtävässä luuanalyysissä selvinnee, kuuluuko hammas esimerkiksi oravalle, rotalle tai hiirelle. Tursiannotkosta on myös aikaisemmissa tutkimuksissa löytynyt pienten jyrsijöiden luita. Turkiseläinten, kuten oravan, pään luut ovat todennäköisesti peräisin nahkoja varten pyydetyistä eläimistä, kun taas esimerkiksi hiirten tai myyrien luut voivat olla asuinpaikan ympäristössä viihtyneiden eläinten jäännöksiä (Bläuer 2017: 94-95).
Keltainen lasimassahelmi.
Helmi on pienikokoinen.
Pieni jyrsijän hammas.
Teksti ja kuvat: Ulla Moilanen/Pirkanmaan maakuntamuseo
Lähteet:
Blauer, Auli 2017: Myöhäisrautakauden ja keskiajan koti- ja riistaeläimet sekä maatiaisrodut. Teoksessa: Tursiannotko. Tutkimuksia hämäläiskylästä viikinkiajalta keskiajalle, Lesell, K., Meriluoto, M. & Raninen, S. (toim.) s. 93-–104.
Callmer, Johan 2003: Wayland. An Essay on Craft Production in the Early and High Middle Ages in Scandinavia. In: Centrality – Regionality: The Social Structure of Southern Sweden during the Iron Age, L. Larson & Hårdh, B. Uppåkrastudier 7, Acta Archaeological Lundensia Ser 8 no 40: 337–361
