Sulanut lasimassahelmi

Pirkkalan Tursiannotkon kaivaukselta löytyi tänään sulanut lasimassahelmi, jossa näyttäisi olevan kiinni palanutta luuta. Helmi on selvästi rautakauden loppupuolelle ajoittuvaa tyyppiä: pohjaväritys on tummansininen ja siinä näkyy aaltoileva, valkoinen viiva. Helmessä on myös keltainen osa, joka tarkoittaa sitä, että helmen kyljessä on ollut ”silmä” (katso kaivauksen ensimmäinen helmilöytö) tai että samaan sulaneeseen kappaleeseen on kiinnittynyt toinenkin helmi.

Lasihelmen sulamislämpötila riippuu helmen valmistuksessa käytetyn lasimassan koostumuksesta (Henderson 1985 270). Tavallisesti helmien sulamislämpötilaa pidetään kuitenkin melko korkeana, sillä tutkimusten mukaan se on voinut olla jopa 870-940 celciusastetta (Henderson et al. 1987: 95).

Sulanut helmi on jo toinen polttohautuksiin viittaava löytö Tursiannotkosta gotlantilaisen helan ohella. Viikinkiajalla oli tapana polttaa vainajat roviolla esineistön kanssa, minkä jälkeen luiden ja esineiden jäännökset siroteltiin joko laajaan polttokenttäkalmistoon tai kivistä ja maasta rakennettuun hautaröykkiöön. Polttokenttäkalmistoa ei välttämättä erota maan pinnalle, eikä sellaista ole vielä Tursiannotkon välittömästä läheisyydestä löytynyt, joskin muinaisjäännösalueen luoteisosassa sijaitsevaa Sippolan tonttia on pidetty mahdollisena tuhoutuneena kalmiston paikkana (Moilanen 2017: 129, 131, 141).

Helmessä kiinni oleva, palanutta luuta muistuttava, aine vaatii vielä tarkempaa tarkastelua esimerkiksi mikroskoopilla. Näin voidaan varmistaa, onko kyseessä todella palanut luu vai korkean lämpötilan aiheuttama lasimassan sulaminen ja kuonaantuminen. Palaneen luun ja sulaneen lasihelmen yhdistelmä olisi toistaiseksi paras vihje rautakauden loppuun ajoittuvan kalmiston paikasta Tursiannotkossa.

Teksti ja kuva: Ulla Moilanen/Pirkanmaan maakuntamuseo

Lähteet:

Henderson, Julian 1985: Raw materials of Early Glass Production. Oxford Journal of Archaeology 4(3) 1985: 267-291.

Henderson, Julian, Janaway R. C. & Richards, J. R. 1987. Cremation slag: a substance found in funerary urns. In: Death, Decay, and Reconstruction: Approaches to Archaeology and Forensic Science: 81-101, Boddington, A., Garland, A. N. & Janaway R. C. (eds.) Manchester University Press.

Moilanen, Ulla 2017. Hautoja ja hautaustapoja Pirkanmaan alueella tuhat vuotta sitten. Teoksessa: Tursiannotko. Tutkimuksia hämäläiskylästä viikinkiajalta keskiajalle,  Lesell, K., Meriluoto, M. & Raninen, S. (toim.) s. 129-145.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s