Gotlantilainen hela

Oheinen, osittain sulaneen ja rikkoutuneen, metalliesineen kappale on niin sanottu gotlantilaisen hihnanjakajan hela. Niitä on käytetty esimerkiksi vöissä ja miekankantolaitteissa 1000-1100-luvuilla (Kivikoski 1973: 119), mutta juuri osittainen sulaminen tekee löydöstä erityisen mielenkiintoisen. Missä yhteydessä esine on voinut sulaa? Onko se peräisin tulipalossa tuhoutuneesta rakennuksesta vai sijaitseeko jossakin lähistöllä polttokenttäkalmisto, johon Tursiannotkon asukkaat ovat haudanneet vainajiaan? Joitakin johtolankoja voisi antaa esineen valmistusmateriaalin tarkempi tutkimus.

Pronssi on metalliseos, jossa kupariin on lisätty noin 10 % tinaa. Tällaisen lejeeringin sulamislämpötila on keskimäärin 900 celciusastetta (Davis 2001: 297; Lindahl & Eklöv Pettersson 2011: 58). Moderneissa talojen tulipaloissa lämpotilat pysyttelevät keskimäärin 650 celsiusasteessa (Schmidt 2015: 75), mutta rautakautisten rovioiden lämpötila on suotuisissa olosuhteissa voinut hetkellisesti kohota huomattavasti tätä korkeammalle, mistä osoituksena ovat erilaiset polttokenttäkalmistoista löytyneet sulaneiden esineiden, kuten lasihelmien, kappaleet.

Rautakauden loppupuolen pohjoiseurooppalaisista pronssikoruista tehdyissä materiaalitutkimuksissa on havaittu, että esineiden valmistusaineissa on kupariin lisätty tinaa, sinkkiä tai lyijyä (Rainio 2010: 22-23). Jos esineen valmistusmateriaalina käytetyssä metalliseoksessa on ollut runsaasti sellaista sekoiteainetta, jolla on matala sulamispiste, on esine voinut menettää muotonsa huomattavasti 900 astetta alhaisemmassakin lämpötilassa. Näin ollen pronssiesineet eivät ole välttämättä vaatineet kovin suurta lämpötilaa osittaiseen sulamiseen. Tursiannotkon esineen sulamisen syytä tämä ei tietenkään vielä selvitä.

Osittain sulanut hela Tursiannotkosta. Kuva: Ulla Moilanen.

Tampereen Vilusenharjusta löytynyt hihnanjakaja, jossa on Tursiannotkon löytöä vastaavia eläimenpäisiä heloja. Kuva: Kivikoski 1973, taf. 103: 893. Muokkaus: Ulla Moilanen.

 

Teksti: Ulla Moilanen/Pirkanmaan maakuntamuseo.

Lähteet:

Davis, J. R. 2001: Copper and Copper Alloys. ASM Specialty Handbook. ASM International. The Materials Information Society.

Kivikoski, Ella 1973: Die Eisenzeit FinnlandsBildwerk und Text. Helsinki.

Lindahl, Anders & Eklöv Pettersson, Paul 2011: Perforated Ceramic Cylinders for Heat-demanding Crafts. Lund Archaeological Review vol. 17, 2011: 49-59.

Rainio, Riitta. 2010: Suomen rautakautiset kulkuset, kellot ja kelloriipukset. Äänimaiseman arkeologiaa. Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarja 138.

Schmidt, Christopher, W. 2015: Burned Human Teeth. In: The Analysis of Burned Human Remains. Second Edition. Schmidt, C. W. & Symes, S. A. (eds.) pp. 61-82.Academic Press.

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s