Vyön/hihnan heloja

Nahasta tai tekstiilistä valmistettu vyö on kuulunut sekä miesten että naisten vaatetukseen viikinkiajalla (Ewing 2006: 49, 126). Vyö on voinut toimia käytännöllisenä takin, tunikan tai päällysmekon paikallaan pitäjänä ja siihen on myös voitu ripustaa roikkumaan erilaisia tarpeellisia asioita, kuten veitsiä ja avaimia. Vyöllä on voinut olla myös uskomuksiin liittyvä puolensa, sillä joidenkin kansanomaisten käsitysten mukaan julkisella paikalla ilman vyötä kulkeminen aiheutti häpeää (Sarkki 1982: 38). Suomalaisessa kansanperinteessä vyö on liittynyt myös erilaisiin kosintarituaaleihin, joissa on voitu esimerkiksi sitoa vyö tulevan puolison ympärille (Sarmela 2007: 195).

Hautalöytöjen perusteella tiedetään, että viikinkiajalla etenkin miesten vöitä on usein koristeltu erilaisilla pronssiheloilla (Lehtosalo-Hilander 2000: 247-8). Myös Pirkkalan Tursiannotkosta on löytynyt erilaisia, kuparisekoitteisesta metallista valmistettuja, vöihin tai nahkahihnoihin kuuluneita heloja (kuvia näistä alla). Viikinkiajalle ajoittuva niin sanottu gotlantilaisen hihnanjakajan osa on esitelty erikseen aikaisemmin tällä sivulla.

Lähteet:

Ewing, Thor 2006. Viking Clothing. Tempus.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 2000. Kalastajista kauppanaisiin: Euran esihistoria. Eura.

Sarkki, Seija 1982. Euran puvun nauhat ja nauhojen käyttö Suomen rautakauden puvussa. Teoksessa: Euran puku ja sen edeltäjät: 37-40.

Sarmela, Matti 2007. Suomen perinneatlas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 587.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s