Hioinkivi

Hioinkivet eli kovasimet kuuluvat rautakautisten asuinpaikkojen vakiolöytöihin, ja ne kertovat sekä käsityöstä että työvälineiden huollosta (Vuorinen 2009: 30, 33, 39-40, 163, 177). Hioinkivillä on pidetty terävinä arjessa tarvittuja työkaluja, kuten puukkoja, veitsiä, keritsimiä, kirveitä, sirppejä ja viikatteita. Teräkaluista huolehtiminen on ilmeisesti kuulunut tasapuolisesti kaikille yhteisön jäsenille, sillä Skandinavian viikinkiaikaisista kalmistoista hioinkiviä on löytynyt sekä naisten että miesten haudoista (Jesch 1991: 14).

Toisinaan hyviksi havaituista materiaaleista valmistettuja hioinkiviä kulki Skandinaviassa myös kauppatavarana (Skre 2017: 9), mutta Tursiannotkosta löytynyt hioin on luonnonkivi, joka lienee otettu uuteen käyttöön sopivan kokonsa ja rakenteensa vuoksi. Hionnan jälkiä on kiven kolmella sivulla.

Teksti ja kuvat: Ulla Moilanen/ Pirkanmaan maakuntamuseo

Lähteet:

Skre, Dagfinn 2017: Viking-Age economic transformations: the West-Scandinavian case. In: Viking-Age Transformations: Trade, Craft and Resources in Western Scandinavia, Glørstad, Z.T. & Loftsgarden, K. (eds.). 1-27. Routledge.

Jesch, Judith 1991: Women in the VIking Age. The Boydell Press.

Vuorinen, Juha-Matti 2009: Rakennukset ja rakentajat Raision Ihalassa rautakauden lopulla ja varhaisella keskiajalla. Turun yliopiston julkiasuja, Sarja C osa 281, Scripta Lingua Fennica Edita. Turun yliopisto, Turku.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s