Tursiannotkon yleisökaivaus 2017 jatkuu vielä, mutta kaivauslöytöjen puhdistaminen on jo aloitettu. Puhdistettavien löytöjen joukosta on paljastunut muun muassa kappale eläimen sarvea, jossa näkyy työstön jälkiä. Sarvi ei ole ontto, joten se ei ole ainakaan kuulunut naudalle, lampaalle tai vuohelle. Hirvieläimillä (hirvellä, porolla ja kauriilla) on umpiluiset sarvet, ja sekä koon että ulkonäön perusteella sarven kappale voisikin kuulua hirvelle. Tarkempi määritys selvinnee luuanalyysissä.
Hirvi oli rautakauden ja keskiajan vaihteessa yksi tärkeimmistä riistaeläimistä Suomen alueella (Ukkonen & Mannermaa 2017: 163). Myös sarvia on hyödynnetty, sillä ne ovat sopivaa raaka-ainetta erilaisten esineiden valmistamiseen. Rautakaudella ja keskiajalla sarvista tiedetään valmistetun esimerkiksi kampoja (Callmer 2003: 351) sekä ruokailuvälineitä kuten lusikoita ja veitsien kahvoja (Raninen 2016, Kinnunen 2012).
Maassa ollessaan sarven kappale on värjäytynyt kauttaaltaan ruskeaksi.
Teksti ja kuva: Ulla Moilanen/ Pirkanmaan maakuntamuseo
Lähteet:
Callmer, Johan 2003: Wayland. An Essay on Craft Production in the Early and High Middle Ages in Scandinavia. In: Centrality – Regionality: The Social Structure of Southern Sweden during the Iron Age, L. Larson & Hårdh, B. Uppåkrastudier 7, Acta Archaeological Lundensia Ser 8 no 40: 337–361
Kinnunen, Anu 2012: Luu-metalli komposiittiveitset Analyysi, kloridien poisto ja konservointi. Metropolia Ammattikorkeakoulu Konservaattori (AMK) Konservoinnin koulutusohjelma Opinnäytetyö
Raninen, Sami 2016: Luu- ja sarvilusikoita rautakauden Suomessa. Kalmistopiiri 4.3.2016.
Ukkonen, Pirkko & Mannermaa, Kristiina 2017: Jääkauden jälkeläiset. Suomen lintujen ja nisäkkäiden varhainen historia. Museoviraston julkaisuja 8, Museovirasto.
