Sioilla, aivan kuten muillakin nisäkkäillä, on kahdet hampaat: maitohampaat ja pysyvät hampaat. Sialla pysyvät alakulmahampaat puhkeavat 7-13 kuukauden iässä, ja ne jatkavat kasvuaan koko eläimen eliniän ajan (Hillson 2005: 234). Karjuilla, etenkin vanhoilla yksilöillä, alakulmahapaat voivat kasvaa massiivisiksi tora- tai syöksyhampaiksi. Tursiannotkosta löydetty kuvan hammas ei ole aivan kokonainen, mutta siltkin yli 8 cm:n pituinen, joten se ei ole aivan pienimmästä päästä.
Tursiannotkosta on aikaisemmissakin tutkimuksissa löytynyt runsaasti sikojen luita, joukossa myös riipuksena tai amulettina käytetty rei’itetty sian torahammas (Raninen 2016: 14). Suomalaisessa kansanperinteessä sika ei ole kovin yleinen eläin, mutta skandinaavisissa myyteissä etenkin villisika on yhdistetty soturien ihannoimaan aggressiivisuuteen ja itsepäisyteen (Hedeager 2011: 89). Tähän viittaa muun muassa keskisen rautakauden (noin 600-800-luvut) esineistö, jossa sika esiintyy toisinaan koristeaiheena.
Suurikokoinen sian torahammas.
Ukkonen, Pirkko & Mannermaa, Kristiina 2017: Jääkauden jälkeläiset. Suomen lintujen ja nisäkkäiden varhainen historia. Museoviraston julkaisuja 8, Museovirasto.
