Sian torahammas

Sioilla, aivan kuten muillakin nisäkkäillä, on kahdet hampaat: maitohampaat ja pysyvät hampaat. Sialla pysyvät alakulmahampaat puhkeavat 7-13 kuukauden iässä, ja ne jatkavat kasvuaan koko eläimen eliniän ajan (Hillson 2005: 234). Karjuilla, etenkin vanhoilla yksilöillä, alakulmahapaat voivat kasvaa massiivisiksi tora- tai syöksyhampaiksi. Tursiannotkosta löydetty kuvan hammas ei ole aivan kokonainen, mutta siltkin yli 8 cm:n pituinen, joten se ei ole aivan pienimmästä päästä.

Tursiannotkosta on aikaisemmissakin tutkimuksissa löytynyt runsaasti sikojen luita, joukossa myös riipuksena tai amulettina käytetty rei’itetty sian torahammas (Raninen 2016: 14). Suomalaisessa kansanperinteessä sika ei ole kovin yleinen eläin, mutta skandinaavisissa myyteissä etenkin villisika on yhdistetty soturien ihannoimaan aggressiivisuuteen ja itsepäisyteen (Hedeager 2011: 89). Tähän viittaa muun muassa keskisen rautakauden (noin 600-800-luvut)  esineistö, jossa sika esiintyy toisinaan koristeaiheena.

Villin ja kesyn sian erottaminen toisistaan luuston perusteella on hankalaa, joskin tiettyjä kallon piirteitä ja kulmahampaiden kokoa ja muotoa voi käyttää jonkinlaisena apukeinona (Ukkonen & Mannermaa 2017: 90, 153). Suomesta ei kuitenkaan tunneta varmuudella rautakautisia villisikalöytöjä (Ukkonen & Mannermaa 1917: 170), joten kulmahampaan voi olettaa kuuluneen vanhemmalle, kesylle karjulle. Tursiannotkon rautakautiset ja keskiaikaiset siat eivät silti näyttäneet samalta kuin nykypäivän vaaleanpunaiset sukulaisensa. Kooltaan ne olivat hieman nykysikoja pienempiä ja kaarevaselkäisempiä, ja väritykseltään joko kirjavia tai ruskeita (Bläuer 2017: 95).

Suurikokoinen sian torahammas.

Teksti ja kuva: Ulla Moilanen/Pirkanmaan maakuntamuseo

Lähteet:

Blauer, Auli 2017: Myöhäisrautakauden ja keskiajan koti- ja riistaeläimet sekä maatiaisrodut. Teoksessa: Tursiannotko. Tutkimuksia hämäläiskylästä viikinkiajalta keskiajalle,  Lesell, K., Meriluoto, M. & Raninen, S. (toim.) s. 93-104.

Hedeager, Lotte 2011: Iron Age Myth and Materiality AD 400-1000. Routledge.

Hillson, Simon 2005: Teeth. Cambridge Manuals in Archaeology. Cambridge University Press.

Raninen, Sami 2016: Pirkkalan Tursiannotkon kaivaukset 2012-2013. Pirkan maan alta 14614.

Ukkonen, Pirkko & Mannermaa, Kristiina 2017: Jääkauden jälkeläiset. Suomen lintujen ja nisäkkäiden varhainen historia. Museoviraston julkaisuja 8, Museovirasto.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s