Liitupiippuja Pirkkalankylästä

Valkosavesta eli kaoliinista valmistetut liitupiiput ovat 1600-1800-luvuilla käytettyjä tupakointivälineitä. Pitkävartiset piiput ovat rikkoutuneet helposti, minkä vuoksi niiden kappaleita löytyy usein sieltä, missä ihmisiä on viimeisten vuosisatojen aikana liikkunut. Yleisyytensä vuoksi liitupiippujen kappaleita voi pitää aikansa tupakantumppeina, mutta aivan kertakäyttöisiä ne eivät käyttöjäljistä päätellen olleet (Niukkanen 2002: 25). Myös Tursiannotkon sekoittuneesta pintakerroksesta on löytynyt katkelma piipunvartta, jossa näkyy käyttäjän hampaiden kuluttamat kolot.

Liitupiippuja valmistettiin muun muassa Englannissa, Hollannissa, Skandinaviassa ja Suomessa. Suomen ensimmäinen liitupiipputehdas perustettiin Helsingissä 1700-luvun puolivälissä. Vuosien 1839-1870 välillä toiminnassa oli seitsemän tehdasta, joista Pirkkalaa lähin sijaitsi Tampereella (Seela 1983: 60; 65-67, 71, 79). Tursiannotkon kesän 2017 liitupiippulöytöihin kuuluu vain yksi rikkinäinen kopan katkelma. Koppaa ei ole koristeltu eikä siinä ole valmistajan leimoja, joten sitä ei voi jäljittää mihinkään tiettyyn piipputehtaaseen.

Tupakoinnista tuli 1700-luvulla kaikkien yhteiskuntaluokkien ja sekä miesten että naisten pahe. Tavan haitalliset terveysvaikutukset eivät vielä tuolloin olleet tiedossa, mutta ne näkyvät aikakauden ihmisluuaineistossa, jossa erilaiset tupakointiin liitettävät terveyshaitat erilaisine iensairauksineen ja kasvaimineen lisääntyvät tupakoinnin yleistymisen myötä 1600-luvun puolivälin jälkeen (Salo 2016: 53). 

Pitkään käytetyn piipun päässä näkyy hampaiden kuluttama kolo. Löytö sekoittuneesta kerroksesta.

Kaivauksen sekoittuneista kerroksista löytyneen liitupiipun kopan kappale. Kopassa ei näy koristelua tai leimoja, mutta koon ja kopan muodon perusteella ajoitus on 1700-luku.

Teksti ja kuvat: Ulla Moilanen/Pirkanmaan maakuntamuseo

Lähteet:

Niukkanen, Marianna 2002. Historiallisen ajan maakerrosten ja rakenteiden ajoittaminen – esimerkkinä Helsingin Snellmaninkatu 4–6. Teoksessa: P. Halinen, J. Kankaanpää & P. Pesonen (toim.): Kronologia. Arkeologipäivät 2001: 20–30.

Salo, K. 2016. Health in Southern Finland: Bioarchaeological analysis of 555 skeletons excavated from nine cemeteries (11th -19th century AD). Väitöskirja, Helsingin yliopisto, arkeologia.

Seela, J, 1983.  Skärgårdspipor av lera. Nordenskiöld Samfundets tidskrift 43: 56-81. Helsingfors.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s